Everyone I know is getting married or pregnant. I'm just getting more awesome.

Nyt se sitten tapahtui. Teinivuodet päättyi virallisesti muutama päivä sitten, kun mittariin tuli 20v. Nyt pitäis varmaan mukamas olla kovin aikuinen ja viisas, mutta karu totuus tässä on se, etten oo koskaan tuntenu itteeni näin tyhmäks teiniks.

Vaikuttaa ihan siltä, että kaikki muut olis päässy elämässään eteenpäin: menee kihloihin, naimisiin, ostaa omakotitalon tai saa lapsen. Ite ku oon (iki)sinkku, opiskelen edelleen ja vaikka asun yksin omassa asunnossa, niin käyn useasti vanhempien luona. Onneks jäljellä on vielä muutama sinkkuystävä, joiden kans ollaan mietitty että kiirehtiikö muut kaikkiin isoihin päätöksiin vai ollaanko me jotenki jälkeenjääneitä?:D 

Synttäreitä piti tietenkin juhlistaa ja oli ihan mielettömän hauskaa. Meitä oli vain pieni kuuden hengen porukka, mutta ei se mua haitannut. Päinvastoin! Isossa porukassa on vaikee päästä jutteleen kaikille niin paljo ku haluais ja ite ainaki oon sellanen, että ujous iskee jos on liian paljon ihmisiä. 

Aloteltiin siis iltaa siinä mun kämpillä ja lähdettiin jatkoille kaupungin baareihin. Ekasta baarista sain niin ällömakean drinkin että traumoja jäi. Järkytyksestä selvittyäni sain lopulta koottua itteni kasaan ja lähdettiin vielä yhteen toiseen baariin, siellä se loppuilta sitten menikin tanssiessa ja juorutessa. Muuten tää synttäreitten jälkeinen aika on mennyt lähinnä miesongelmia pähkäillessä. Oon ihan sekaisin, että mikä tää juttu mun ja yhen miehen välillä oikeen on. Onko se kiinnostunut musta vai ei? Mitä se ylipäätänsä ajattelee musta? Miksei se vain voi pyytää mua treffeille? Huoh, miehet. Melkein meinasin vaatia siltä selonteon siitä että mitä mieltä se nyt oikeesti on meistä, mutta aina ku ois tullu hyvä tilaisuus kysyä niin mulla meni pupu pöksyyn. Jänistin. Ärh.

Tänään pitäis varmaan vielä lähtee juhliin vuoden viimeistä päivää, vaikka lähinnä mieli tekis vain käpertyä peiton suojaan ja herätä vasta ens vuonna. Mulle tää vuosi ei oo ollu mitenkään erityinen. Muutin omaan kämppään joskus kesällä, olikohan se heinäkuussa? Kesällä riitti kiirettä kesäopintojen ja kesätöiden kans, ärsytti kun sato kokoajan eikä ollu yhtään kesäinen fiilis. Syksy taas meni sairastaessa ja tuskaillessa koulun kanssa. Aloitin taas ranskan kielen opiskelun, sekä päätin kokeilla joogaa. Suoritin autokoulun loppuun ja täytin 20v. Siinäpä se! Toivon vain, että ens vuosi yllättäisi. Tällä kertaa sillä mukavalla tavalla, ikäviä yllätyksiä on ollu viime aikoina ihan tarpeeksi.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

''Kun minulta kysytään, että otetaanko ankan kanssa puolikuivaa vai kuivaa, niin minä sanon että ihan kuivaakvaakvaakvaak.''

Otsikko selittyy ihan sillä, että oon Putouksen uutta tuotantokautta ootellessani katsonut viime kauden uusintoja, erityisesti niitä Usko Eevertti Luttisen seikkailuja. Ja ei, sen jutut ei vanhene koskaan. Otsikossa oleva sitaatti onkin siis Uskon viininmaistajaisista. Sitähän sää kysyit!

Viimeaikoina on ollut aivan liikaa tekemistä. Koulutöitä oli taas niin että mielenterveys lähti ihan mukavasti ja joka kurssista oli vähintään yksi iso tehtävä, portfolio tai tutkielma tehtävänä, tenteistä nyt puhumattakaan. Muutenkin tuntuu siltä, että opettajilla oli meneillään joku ryhmätyöbuumi, joka tarkoitti sitä että meidät rakkaat opiskelijat laitettiin tekemään ryhmätyö ihan joka aiheesta. No kidding. En yllättyis, jos seuraava ryhmätyö olis aiheesta ''Onko Erkin taloudellisempaa pieraista keskiviikkona vai lauantaina? Perustele.'' Toivotaan, että ens jaksossa ryhmätöitä ei juurikaan olis, koska musta ainakin tuntuu että nyt on pakerrettu ryhmätöitä vaikka koko ens kevään eestä. Oon jopa alkanut kaipaamaan ihan perinteisiä luentotunteja. Pliis. Ei enää ryhmätöitä!

Toivotaan, että joululoman aikana saan kerättyä uutta puhtia ja intoa opiskeluun. Ei sillä, että ens jaksoa vois haukkua kovin jännittäväks. Ellei sitte joku tunne olevansa jännän äärellä opiskellessaan kansantaloustiedettä tai palkkahallintoa. Mutta en valita, tämän jakson jälkeen mikään ei voi tuntua pahemmalta!

Alla olevat kuvat oli ihan pakko laittaa, koska ne kuvas paremmin ku hyvin mun fiiliksiä näinä viime viikkoina. Ymmärrän, että mun asenne vaikutta nyt tosi negatiiviselta opiskeluja kohtaan, mutta kyllä mä kuitenkin tykkään tästä vaikka ajoittain on vaikeaa.

Harvinaista kyllä, myös mun sosiaalinen elämä on ollut aika kiireistä viime aikoina ja sitä omaa aikaa ei juurikaan oo ollut. Pikkujouluja, opiskelijabileitä ja sun muita pirskeitä oli ihan mukavasti ja tulihan tuossa sisarusporukalla käytyä Tukholman risteilylläkin.Oli kiva pitkästä aikaa tehdä jotain yhdessä sisarusten kans. Seuraavaks mä haluan lasketteleen, ihan näin pienenä vinkkinä vain!8) On kyllä ollu kivaa olla menossa, mutta kuitenkin oon sellanen erakkoluonne että välillä olis ihan kiva olla ihan rauhassa. Puuh.

Vielä sais tehdä joulusiivot supernopealla vauhdilla ja sitten pääsis vain nauttimaan joulusta! En oleta saavani kovinkaan montaa pakettia lahjaksi, mutta lämpimät villasukat (vink vink siskorakas!) ja komea mies kuten Orlando Bloom tai Bradley James lämmittäis sekä mun sydäntä (että sänkyä...;) heh) kovasti!

Tähän loppuun hyvät jouluntoivotukset ja suurimmat pahoitteluni blogihiljaisuudesta erityisesti Arinalle, jonka antamaa haastetta en oo vieläkään kerennyt tehdä. Teen sen joululoman aikana, I promise!

Oon ollut..

.. ihan surkee kirjotteleen mitään tänne viime aikoina. On muka ollut liian kiireistä koulun kanssa, sairastaessa (mihin mun vastustuskyky on joutunut??) tai tehden kaikkea muuta turhaa. Aika on siis mennyt aivan liian nopeaa. Onko nyt muka marraskuu? Ei nimittäin yhtään tunnu siltä, lunta ei näkyvissäkään ja täällä sataa taas. Pfft.

Sillon kun ensilumi tuli, suoritin tädillisiä velvollisuuksia ja kävin pulkkamäessä siskonpojan kanssa. Ai että oli hauskaa:D tulispa taas lunta!

Ensilumi♥

Isänpäivää tuli vietettyä ihan mukavissa merkeissä ku mentiin siskon ja isän kanssa leffaan kattoon uutta Bond-leffaa. Se oli just loistava! Skyfallin Tunnarin laulo Adele, leffaa komisti Daniel Craig ja elokuva oli todellakin katsomisen arvoinen. Suosittelen! :--)

Viime viikonloppunakin kävin leffassa, tällä kertaa siskon ja meidän toisen siskon lapsien kanssa katsomassa Helinä Keiju ja Siipien salaisuus. Oikein nolottaa miten perkeleen herkkä sitä pitää olla ja tulla tunteelliseks LASTENELOKUVAN takia..:D Naurakaa vain, mutta se elokuva oli niin söpö!

Muuten tässä onki tullu pohdittua pää puhki sitä, että riittääkö mun rohkeus  lähtee ens syksyks Englantiin vaihtoon. Oon halunnut sitä mm. ikuisuuden, MUTTA mietityttää, että osaanko englantia niin hyvin että pysyn mukana englanninkielisissä opinnoissa ja että menetänkö mun yksiön jos sinne lähden. Tai että myöhästyykö mun opinnot sitte sen takia? Ja ja ja ja.. Onneks meillä on taas info vaihtoasioista muutaman viikon päästä, joku raukka tiesti joutuu mun kysymystulvan uhriks.:D 

beware, tuggummi has a looooooooooot of questions for you.

Sinnepä siis!

meow

En muista milloin olisin viimeksi ollut näinkin pahalla päällä. Mua on vituttanut jo varmaan viikon putkeen ja oonkin alkanut miettiä, että oonko sairastumassa krooniseen vitutukseen? Kai tämä vitutus olis jo muuten loppunut! 

Tällä hetkellä mun pitäis olla nauttimassa loman viimisistä päivistä, mutta tässä mä pakerran kuutta esseetä strategisesta markkinoinnista ja myynnistä. Jiihaa. Muutenkin tuntuu, että aika on mennyt lähinnä lapsenlikkana tai kuskina ollessa. Onko loman aikana mahdollista stressaantua vielä entistä enemmän? No okei, oon tehnyt jo kolme esseetä mutta motivaatio alkaa tässä vaiheessa olla lähempänä nollaa ellei sitten jopa pakkasen puolella. Asiaa ei varmaan auta se, että valitan täällä kun mun pitäisi olla kirjottamassa esseetä siitä, miten S-ryhmän toiminnasta löytyy strategisen myynnin tunnusmerkkejä. :--)

Tässä loman aikana oon flunssan lisäks onnistunut sairastumaan myös vakavaan kissakuumeeseen. Oon ottanut kaikki perusasiat selville kissanhoidosta ja katsonut jo vähän, että mistä ostaisin tarvittavat asiat kissalle. Mietin myös, että minne sijoittaisin kissan pedin, raapimispuun, ruokakupit yms yms. Tässä lähellä sijaitsee eläinhoitola, josta olisin toisen alla olevista kodittomista kissaherroista adoptoinut. (Nimeksi olisi tullut Elmeri!♥) Tässä on vain yksi MUTTA. En usko, että juuri nyt olisi otollinen aika kissan adoptoinnille: opintojen kiireellisyyden takia ei olisi paljon aikaa tutustuttaa kissaherraa uuteen kotiinsa, eikä rahatilannekkaan antaisi nyt niin paljon periksi, että saisin hankittua kaikki haluamani tarvikkeet. Päätinkin, että kissan hankkiminen saa odottaa ensi kesään: silloin kun on kesäloma riittää aikaa kissalle ja kesätöiden palkasta riittäisi vielä kissan tarvikkeiden ostoon. Toivottavasti silloin löytyy joku ihana kissa rakastettavaksi.:) 

  

Merci beaucoup Arina ♥

Rakkaan Arinan yllyttämänä kirjoitan jo toista blogitekstiä. Vastapalveluksena pakotin pyysin 5000 sanan kirjoitelmaa aiheesta ''miksi tugsu on niin ihana''. Ja kuinka laadukasta tekstiä sieltä tulikaan!♥ (Lue teksti tästä.) En tiedä, miksi yllätyin siitä kuinka hyvin Arinaiseni minut tunteekaan! Todellakin pidän Ian Somerhalderista, Paavo Pesusienestä, ranskankielestä ja joogasta. :) Valitettavasti mainitut Bieberit ja Salatut Elämät eivät niin innostaneet, mutta se tieto ei tainnutkaan tulla yllätyksenä?

Tänä päivänä oon jopa saanut sen verran aikaiseksi, että onnistuin ne haalarimerkit saamaan paikoilleen. Jos tästä oikeen vielä reipastun, niin käyn vielä juoksulenkillä ja teen muutaman ranskan tehtävän. Mutta ei kai sitä sunnuntaisin tarvitsekaan olla niin paljon tekemistä? Mulle tämä sopii oikein hyvin.

Eilen vielä valitin säästä, siitä jatkuvasta sateesta nimittäin, mutta tänään täällä on jopa paikoitellen paistanut aurinko! Näin myös piiiiiitkästä aikaa kaksi sateenkaarta, joista innostuin tietenkin kuin pikkulapsi ja menin nappaamaan muutaman kuvan kännykällä. Toinen niistä sateenkaarista oli kyllä niin haalea, ettei sitä taida näistä kuvista näkyä. Ihan niin kuin tätä kuvaoksennusta ei muka olisi jo tarpeeksi.. 

Ensi viikolla sitten uudet kujeet opiskelijabileiden ja IKEAn matkojen muodossa! Au revoir.

bonsoir tout le monde

Ihan tähän alkuun on pakko myöntää, etten osaa käyttää tätä blogijuttua enkä tiedä yhtään mitä kirjoittaisin! Mistä kertoa, jos omassa elämässä ei tapahdu mitään erikoista? Tunsin itteni varsinaiseks tekniikan ihmelapseks, kun onnistuin pääsemään tähän asti: muutama kuva laitettu sinne tänne koristamaan blogia sekä ensimmäinen blogiteksti aloitettu. Jipii, ehkä tämä tästä. :--)

Pitkän pohdinnan tuloksena päätin uskaltautua iltalenkille. (Hurjaa, eikö?) Oon jo muutaman päivän lykännyt lenkille lähtemistä sillä tekosyyllä että ''Lähden sitte ku ei enää sada.'' Niin varmaan. Mutta eihän tuolle sateelle yksinkertaisesti näytä tulevan loppua, joten ei muuta kuin lenkkipolulle yrittämään jotain juoksemista muistuttavaa.

Huomenna sitten pistetään pystyyn tugsun ompelukerho, jossa yritetään saada kolme uutta haalarimerkkiä opiskelijahaalariin ensiviikon opiskelijabileitä varten. Ei tässä muuta!

PS. Arina, tässä se blogi nyt on!♥ Täynnä mielenkiintoista ja virkistävää tekstiäzzzhhhhh...